Kartta - Utsjoki

Utsjoki on Suomen kunta, joka sijaitsee Lapin maakunnassa. Kunnassa asuu 0 ihmistä, ja sen pinta-ala on 0 km², josta 0 km² on vesistöjä. Utsjoen väestötiheys on vain 0 asukasta/km², ja se on Suomen kolmanneksi harvimpaan asuttu kunta Savukosken ja Enontekiön jälkeen.

Utsjoen ainoa suomalainen naapurikunta on Inari. Pohjoisessa Utsjoki rajoittuu Norjaan, missä rajakuntina ovat Kaarasjoki, Teno (kutsutaan paikallisesti norjankielisellä nimellä Tana) ja Uuniemi.

Utsjoki on sekä Suomen että Euroopan unionin pohjoisin kunta. Euroopan unionin pohjoisin piste on merkitty rajamerkillä Nuorgamiin. Utsjokilaakso on valittu erääksi Suomen kansallismaisemista, ja se on yksi valtakunnallisesti arvokkaista maisema-alueista Suomessa.

Utsjoen suun tienoilta on löydetty joitakin kivikautisia esineitä, mutta pysyvä asutus kunnan alueella syntyi vasta 1500-luvulla. Laajoilla tunturialueilla, Tenojoen ja Utsjoen varsilla sekä järvien rannoilla asui vuonna 1695 vain 23 Utsjoen ja 4 Tenon saamelaisperhettä. Väestön kasvu oli hidasta vielä pitkään tämän jälkeenkin: vuonna 1750 Utsjoen ja Inarin yhteinen väkiluku oli 541 ja 1800-luvun alussakin vain 857. Vuonna 1850 Utsjoen oma asukasluku oli 423 ja 1900-luvun alussa 488.

Poronhoito ja kalastus tarjosivat elannon pitkään vain osalle Utsjoen asukkaista. Kesäaikana tärkeäksi elinkeinoksi muodostui Jäämeren kalastus. Yhteydet Ruijaan muodostuivat myös kauppayhteyksiksi, ja avioliittojen myötä Ruijan ja Utsjoen saamelaisten veri on sekoittunut satojen vuosien ajan. Myös muuttoliike Utsjoelta Ruijaan vilkastui 1800-luvun alkupuoliskolla. Utsjoen saamelaisten ja sinne etelästä muuttaneiden suomalaisten määrälliset suhteet alkoivat muuttua vasta 1900-luvulla. Kun Utsjoella oli vuonna 1800 vain kolme suomalaista, heitä oli sata vuotta myöhemmin 13 ja vuonna 1950 jo lähes 300. Utsjoen kunnan kokonaisväkiluku vuonna 1950 oli 980 ja vuonna 1960 jo 1 209. Suomalaisasutuksen lisääntymisestä huolimatta saamelaisuus on säilynyt elinvoimaisena; vuonna 1962 Utsjoella asui 965 saamelaista.

Rinnan väestörakenteen muutoksen kanssa Utsjoella tapahtui elinkeinorakenteen muutos. Poronhoidon ja kalastuksen rinnalle tulivat toisen maailmansodan jälkeen maa- ja karjatalous. Tieyhteyksien parantuessa ja matkailun vilkastuessa palvelujen osuus kasvoi voimakkaasti.

Hallinnollisesti Utsjoki kuului 1500-luvulta alkaen Tornion Lappiin, ja kirkollisesti se liitettiin vuonna 1602 kuningas Kaarle IX:n määräyksestä Tornion kappalaisen alaisuuteen. Utsjoesta tuli itsenäinen seurakunta vuonna 1747, ja samalla siihen liitettiin aiemmin Kemin Lapin seurakuntaan kuulunut Inari, joka puolestaan itsenäistyi vuonna 1881.

Utsjoki liitettiin lopullisesti Suomeen vuonna 1751 solmitun Strömstadin rauhan nojalla, ja Suomen nykyinen pohjoisraja Norjaa vastaan vahvistettiin vuosina 1764–1766 suoritetussa rajankäynnissä. Vuonna 1826 jaettiin viimeiset yhteisalueet Varanginvuonon, Inarin ja Utsjoen välillä Ruotsi-Norjan ja Venäjän kesken. Valtakunnanrajan sulkeutuminen vuonna 1852 lopetti vuosisatoja kestäneen porojen laiduntamisen rajan molemmin puolin.

Kunnallinen ja seurakunnallinen hallinto Utsjoella erotettiin kirkonkokouksen päätöksellä vuoden 1877 alussa. Päätös Utsjoen ensimmäisen kansakoulun perustamisesta tehtiin vuonna 1878, mutta toimintansa koulu aloitti vasta 1885.

Lapin sodan aikana viimeiset saksalaiset sotilaat poistuivat pohjoisimmasta Suomesta Karigasniemeltä 18. marraskuuta 1944.